Älä inhimillistä koiraa. Koira ei tunne, eikä ajattele kuin ihminen.
Koirilla esiintyy paljon erilaisia ongelmia, niin terveys- kuin käytösongelmiakin, jotka valitettavan usein johtuvat siitä, ettei koiraa kohdella koirana.
Koira, joka on jostakin sen elinympäristöön liittyvästä seikasta johtuen pitkäaikaisesti stressaantunut, altistuu stressin seurauksena niin terveys- kuin käytösongelmille. Stressin on todettu vaikuttavan muun muassa immuunivasteen toimintaan. Stressaantuneen koiran mahdolliset iho-ongelmat ja vatsavaivat pahenevat stressin ollessa kovimmillaan. Atooppisen koiran iho voi olla hyvässä kunnossa pitkäänkin, kun koiraan ei kohdistu stressiä, mutta esim. muutto uuteen kotiin tai yllättävä muu muutos koiran jokapäiväisessä elämässä saa iho-ongelmat puhkeamaan. Käytösongelmia puolestaan aiheuttaa se, ettei koira ole selvillä oman laumansa arvojärjestyksestä, ja se ahdistaa koiraa. Koira on tapojensa ja rutiiniensa orja, ja siksi koiraa pitää tukea siinä, että se saa elää totutun päivärytmin mukaisesti. Kun koira tietää mitä siltä milloinkin odotetaan, saa ruokaa säännöllisesti ja pääsee ulos lenkille, sen elämä on järjestyksessä ja se voi hyvin. Koira ei ole ihminen, eikä edes verrattavissa ihmiseen. Se ei kykene loogiseen ajatteluun eikä samanlaisiin tunteisiin kuin ihminen. Se ei pysty suunnittelemaan tulevaisuutta eikä muistelemaan menneisyyttä, se elää tässä hetkessä. Koira ei myöskään osaa katua tekojaan, mutta se osaa oppia tekojensa seurauksista, jos palaute annetaan oikea-aikaisesti. Esimerkiksi sisälle jo tunteja sitten tehdystä jätöksestä tai hajotetuista tavaroista on turha koiraa enää kotiin tultaessa ojentaa. Koira kyllä oppii, että isäntä on aina vihainen kotiin tullessaan, muttei yhdistä sitä tekemäänsä kolttoseen. Koiran toiminta ei siis ole tietoista ja suunnitelmallista, vaan sen elämää ja tekemistä ohjaavat hengissä pysymiselle olennaiset tarpeet ja opitut asiat! Koiralla on myös tunteet. Monien tutkijoiden ja lähes kaikkien koiran omistajien mukaan koirat näyttävät sellaisia tunteita kuten iloa, häpeää ja pelkoa. Näiden tunteiden tulkitseminen onkin ihmisestä välillä vaikeaa. Tiedämme, että koira ilmaisee iloa heiluttamalla häntäänsä, ja meidän pitäisikin oppia tulkitsemaan koiran tunteita, toisin sanoen ”lukemaan koiraa” juuri sen liikkeistä, eleistä ja äänistä, kuten hännän asennosta, murinasta tai liikkumistavasta. Sen sijaan meidän ei pidä tulkita sen tunteita inhimillistäen, koska emme siinä kuitenkaan onnistu. Tuomme tunteiden arviointiin juuri sen liiallisen inhimillisyyden, jolloin olemme jo pahasti sivuraiteilla. Me ihmiset syyllistymme koiran liialliseen hoitamiseen ja hoivaamiseen, ja monille meistä se on ihmislapsen korvike, mutta on syytä muistaa, että se on vain koira.

Ei niin, ettei koiraa tarvitsisi rakastaa. Sitä pitää rakastaa, siitä pitää välittää ja sitä pitää hoitaa, muttei liikaa.

Timo Kokko