Mikä on ABCD-ottelu?
ABCD-ottelu on (leikkimielinen) kilpailu, jossa ottavat mittaa toisistaan airedalenterrierit, colliet, bokserit sekä dobermannit. Jokaisella em. rodulla on mahdollisuus nimetä kuuden hengen joukkue, josta kolme jäsentä kilpailee mölleissä ja kolme kilpailevissa. Möllit suorittavat BH-kaavion. BH saa olla koiralla suoritettuna, mutta se ei saa olla kilpaillut varsinaissa palveluskoirakokeessa. Kilpailevissa ei ole rajoituksia, ja he suorittavat alokasluokan koekaavion.
ABCD-ottelulla on jo kutakuinkin pitkät perinteet. Alkujaan kolme rotua laittoivat päänsä yhteen, ja saatiin kasaan ABC-ottelu. Muutama vuosi sitten silloisen ottelun arvosteleva tuomari Maikku Mönkkönen toi esiin kiinnostuksensa dobermannien mukaan tulemisesta, ja siitä sai alkunsa ABCD-ottelu. Kaikkia näitä rotuja yhdistää halu olla pk-statuksen omaava rotu, mutta kaikki nämä ovat kuitenkin rotuja, jotka kuuluvat ns. marginaalirotuihin, vaikka perinteitä palveluskoira puolelta löytyy.
Mutta missä vika, kun ei edes joukkueita saada kokoon. Bokserit puuttuivat vuosi sitten kokonaan, ja kuten edellä mainitsin, dobermannit olivat ainoa kuuden koirakon joukkue. Eikö jäsenistö tiedä, mikä kyseinen ottelu on? Pitäisikö ottelu järjestää jossakin muualla, saataisiinko silloin enemmän osallistujia? Onko koeajankohta oikea? Pitääkö loistava harjoitusmahdollisuus kokeeseen kuopata kokonaan, jos jäsenistöä ei kiinnosta?

Osallistuja kertoo:
En voi sanoa olevani työn sankari koirankoulutuksen saralla. Hermoilen kaikkea mahdollista, töissä esiintymisestä koiranäyttelyihin, ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Takana on yksi BH:n suorittaminen viitisen vuotta sitten, sen jälkeen on kuultu vain suuria suunnitelmia, mutta hiljaisuus on ollut syvä, kun suunnitelmat ovat jääneet suunnitelmiksi. Kotona oleva koirakin on koulutettu vuorovedolla isännän kanssa… Tänä keväänä aloitin lenkkeilyn, ja siellä aloittelin ottamaan tuntumaa koiraan koulutusmielessä. Isäntä ei ehkä niin asiasta ilahtunut(lenkki lenkkinä ja koulutus erikseen), mutta koira ja mamma sitäkin enemmän. Näihin aikoihin huomasin ilmoituksen ABCD-ottelusta ja ilmoitin itseni välittömästi halukkaaksi otteluun. Valmistauduin leikkimieliseen kisaan kuin kokeeseen konsanaan. Sellaisena toivoisin muidenkin sen näkevän. Onko parempaa mahdollista käydä testaamassaan omia hermojaan kilpailulappu rinnassa? Samalla selviää, kuinka koira toimii, kun itse on normaalin toimintakyvyn ulkopuolella. Parasta kuitenkin kisassa oli tuomarin arvio koiran osaamistasosta ja jälkijossittelu;) Jos ja kun ihan oikeaan kokeeseen joskus pääsee, on jo jonkinlainen ongelmanratkaisumalli olemassa yllättäviin tilanteisiin. Tai ainakin mahdollisia yllättäviä tilanteita osaa miettiä etukäteen, ja miettiä niihin valmiita ratkaisumalleja. Jos ensi kesän tavoitteena siintää Bh- tai alokasluokankoe, suosittelen nostamaan käden pystyyn, kun osallistujia joukkueeseen etsitään.
Möllikokeessa BH-kaavio tehtiin yksinkertaisena löysennetyillä säännöillä. Ohjaaja sai itse valita koiransa koulutustason mukaan joko vapaana, tai kytkettynä seuraamisen. Koska meillä on jälkikoe tähtäimessä ja koira toimii paremmin vapaana, valitsin vapaana seuraamisen. Otin noin puoli tuntia ennen omaa suoritustani pienen valmistavan tottiksen, ja koira käyttäytyi päinvastoin kuin normaalisti, koska jännitin niin paljon. Se väisti perusasennossa taakseni, seuraaminen ei ollut intensiivistä ja jouduin tekemään töitä, että sain sen nousemaan lähes normaalille tasolle. Meillä on normaalisti päinvastainen ongelma, että joudumme tekemään töitä, että saamme koiran laskettua sopivaan työskentelytilaan.
Meitä edeltävän parin arvostelun aikana otin Kihon kentän reunalle vielä pieneen ”valmistavaan”, ja silloin se tuntui siltä, kuin se parhaimmillaan tuntuu. Se oli halukas tekemään töitä, ja silloin hermostuminen alkoi muuttua luottavaisuudeksi. Päästessäni itse suoritukseen, tunsin, että Kiho oli hyvä. Olen erittäin tyytyväinen sen tekemään tottikseen. Ohjasin koiraa omasta mielestäni hyvin, etukäteen tehty mielikuvaharjoittelu pysähdyksineen ja käskyineen toimi, kunnes… Viimeinen liike, liikkeestä maahanmeno on ollut varma liike aina. Nyt Kiho jäikin istumaan. Nykyisissä säännöissä koiran viereen on pysähdyttävä, ja sen jälkeen jatkettava matkaa, kun koira on mennyt maahan. Kiho jäi istumaan. Seisoin koiran vieressä, katsoin istuvaa koiraa, katsoin tuomaria, mietin, että mitä helv… ja lähdin liikkeelle. Kiho istua tönötti, kun sen piti maata, omat pasmat menivät ihan sekaisin. Kiho tuli nopeasti luokse, törmäsi polviin ja tuli puolittain sivulle. Erinomainen alkusuoritus muuttui hetkessä puutteelliseksi – myös tuomarin arvioinneissa.
Vaikka kisa ei tuonut mainetta, eikä mammonaa, toi se jotain, mitä ei saa kuin tekemällä – kokemusta ja muutaman kuhmun pään hakkaamisesta seinään;) Kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Seuraavassa koitoksessa annan huomautuksen uhallakin tuplakäskyn jos tarve vaatii, koska tiedän, että se johtaa toivottuun lopputulokseen aika varmasti. Tiedän myös, että koira toimii, vaikka hermoilen niin, että huimaa. Olenpa vapaaehtoinen osallistumaan myös ensi kesän ABCD-otteluun, mikäli tarvetta on.

Pauliina Kokko